Ajankohtaista | Alaselkäkivun pitkittymisen syyt
Alaselkäkivun pitkittymisen syyt.

Miten erilaisia ovatkaan selkäkipuiset

"Tässä artikkelissa esitellään kroonisten alaselkäkipujen uusi alaryhmäluokittelu. Luokittelun on kehittänyt australialainen selkätutkija Peter O´Sullivan ja se perustuu selkäkivun hallitsevaan mekanismiin. Alaryhmäluokittelun mukaisesti selkäpotilaat kuuluvat joko varsinaisista selkäsairauksista tai epäspesifeistä selkävaivoista kärsiviin. Näitä epäspesifejä selkävaivoja esiintyy huomattavasti enemmän kuin varsinaisia selkäsairauksia. O´Sullivan on ensimmäisenä saanut epäspesifisen selkävaivan jaoteltua kliinisiin alaryhmiin. Artikkelin kirjoittaja on kotkalainen OMT-fysioterapeutti, TtM, TULE-fysioterapian erikoisasiantuntija Vesa Lehtola, joka tekee Kuopion yliopistoon väitöstyötä aiheesta "Liikekontrollin häiriön harjoitteiden ja yleisten harjoitteiden vaikutus alaselkäkipuun".

Alaselkäkipu on tavallinen vaiva. Kahdeksan kymmenestä aikuisesta tuntee alaselkäkipuja elämänsä aikana. Useimmilla heistä on ollut useita kipujaksoja. Suuri osa työkyvyttömyyseläkkeistä ja sairauspoissaoloista johtuu selkäsairauksista. Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa. Pitkittyvien selkävaivojen hoito on ryhmätyötä, jossa potilaalla itsellään on tärkeä osuus.

Yksi selkäkivun ja erityisesti iskiasoireen syy on fyysisesti kuormittava työ, johon sisältyy raskaita nostoja ja hankalia selän asentoja. Vähäinen liikunta, lihavuus ja tupakointi saattavat lisätä selkäkipuja. Myös stressi ja tyytymättömyys työhön ovat yhteydessä selkävaivoihin. Syyt ovat siis osittain samoja kuin sydän- ja verisuonitaudeissa.
Käypä hoito -suosituksessa potilaat jaetaan oireiden keston mukaan kolmeen ryhmään. Äkillisissä tapauksissa selkäkipu on kestänyt enintään 6 viikkoa, pitkittyneessä vaivassa yli 6 mutta alle 12 viikkoa ja kroonistuneessa selkävaivassa enemmän kuin 12 viikkoa.

Varsinaiset selkäsairaudet

Alaselkäsairauksissa kipu on yleensä se oire, joka tuo potilaan lääkärin vastaanotolle. Lääkärin tehtävänä on tunnistaa ne potilaat, joilla voi olla vakava sairaus tai hermojuuren puristustila. Tällaisia selkäsairauksia ovat mm. selkärangan kasvaimet, tulehdukset sekä nikamamurtumat. Kasvaimille ja tulehduksille on tyypillistä jatkuva ja asteittain lisääntyvä selkäsärky, joka vaivaa levossakin. Potilaan yleiskunto on usein heikentynyt ja painokin mahdollisesti pudonnut. Hyvänlaatuisissa äkäisissäkin selkäoireissa potilaan yleiskunto sen sijaan on hyvä. Nikamamurtumat ovat tavallisesti iäkkäiden vaivoja, ja niiden yleisin syy on kaatuminen. Vakavat selkäkipujen syyt ovat onneksi hyvin harvinaisia. Jos lääkäri niitä epäilee, syyn pikainen selvittäminen ja potilaan nopea hoitoonohjaus on tärkeää. Sairauden selvitystyössä tarvitaan usein erikoissairaanhoidon apua.
Iskiasoireessa selkäkipu säteilee alaraajaan, tavallisimmin polven alapuolelle. Noin joka 10. selkäkipua kokevalla on säteilykipua. Voimakkaan oireilun tavallisin syy on välilevytyrä, joka voi aiheuttaa myös tuntohäiriöitä jalkaterän alueelle ja nilkan lihasten heikkoutta. Iskiasoireisto paranee yleensä varsin hyvin. Osa potilaista toipuu kuukaudessa kohtalaiseen kuntoon, ja kolmen kuukauden kuluttua jo valtaosa potilaista voi melko hyvin. Vähemmän kuin yksi kymmenestä iskiaspotilaasta joudutaan leikkaamaan. Pikainen päivystysleikkaus tehdään mm. silloin, kun välilevytyrä pullistuu selkäydinkanavaan ja aiheuttaa ns. ratsupaikkaoireyhtymän. Tilaan liittyy virtsaamisvaikeutta ja tunnon heikentymistä peräaukon ja sukupuolielinten alueella. Ratsupaikkaoireyhtymä on harvinainen; noin kaksi välilevytyräpotilasta sadasta kärsii tästä vaivasta.
Ensimmäisen osan pääasiallisena lähteenä toimi: Selkäsairaudet (alaselkä), Käyvän hoidon potilasversiot (16.9.2008) Antti Malmivaara; Käypä hoito -suositus Aikuisten alaselkäsairaudet:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi20001

Epäspesifiset selkävaivat

Noin 85 prosenttia kroonisista alaselän vaivoista jää ilman varsinaista spesifiä diagnoosia. O´Sullivanin kehittämän alaryhmäluokittelun perustana on laaja biopsykososiaalisen tutkimustiedon yhdistäminen. Malli perustuu selkäongelmaisen potilaan luokitteluun hänen pääasiallisen kipumekanisminsa perusteella. Nämä mekanismit ovat ei-mekaaninen selkäkipu ja mekaaninen selkäkipu. Mekaaninen selkäkipu johtuu joko liikehäiriöstä tai liikekontrollin häiriöstä.

Kuvio: Uusi kroonisen alaselkäkivun alaryhmäluokittelu

Ei-mekaaniset selkävaivat

Tämän pienen alaryhmän määritelmänä on kivun dominointi psykologisten ja/ tai sosiaalisten tekijöiden aiheuttamana. Alaselkäpotilaan aivojen etuosa alkaa ohjata kivun kontrollointia, mikä johtaa suureen toiminnan häiriöön, muuttuneeseen keskushermoston kivun käsittelyyn, suurenneltuihin epävakaisiin kipujaksoihin ja näiden seurauksena liikekontrollin muuttumiseen. Potilaan toiminnan häiriöihin liittyvät usein hallitsevat psykososiaaliset piirteet, kuten patologinen huolestuneisuus, pelko, viha, masentuneisuus, negatiiviset uskomukset, ratkaisematta jääneet tunne-elämän asiat, heikko ongelmanratkaisukyky ja erityisesti uskomus kaiken liikkumisen olevan vaarallista selän kipuvaiheessa.

"Olipa inhottava päivä. Kaiken lisäksi selkääni alkoi jomottaa"

Ei-mekaanisten toimintahäiriöiden keskeisin piirre on orgaanisen perustan puuttuminen ja samalla mekaanisten kipua provosoivien ja helpottavien tekijöiden puuttuminen. Tämän alaryhmän selkäpotilaat turvautuvat yleensä merkittävän suureen määrään kipulääkitystä ja erilaisiin passiivisiin hoitomuotoihin, vaikka eivät saa niistä hyvää vastetta.
Tämän potilasryhmän hoitaminen vaatii moniammatillista hoitoryhmää ensisijaisena hoitokeinona kognitiivis-behavioristinen terapia.

Liikehäiriö

Tämän alaryhmän määritelmänä on normaalin aktiivisen tai passiivisen liikkeen rajoittuneisuus. Liike voi olla rajoittunut ja kivulias yhteen tai useaan liikesuuntaan. Tyypillisesti liikehäiriön aikana potilaalla on voimakas alaselän lihassuoja varsinkin taivutettaessa selkää kivulloiseen liikesuuntaan. Lihassuojan seurauksena alla olevat nikamaliitokset joutuvat kompressiolle alttiiksi ja niiden kivun asteen lisääntyessä noidankehä jatkuu; tarvitaan lisää suojamekanismeja ja potilas alkaa välttää selän kuormittamista pelätessään kivun ilmaantumista. Kivun pelko on peräisin potilaan muistissa olevan akuuttivaiheen voimakkaasta kipuimpulssista. Pahimmillaan kipua aiheuttavan liikkeen jatkuva välttäminen johtaa ei-toivottuun kompensaatioliikkeeseen aiheuttaen liikekontrollin häiriön.

"Kipu tulee pistävänä, kun taivutan selkääni näin. Juuri tähän kohtaan"

Selkäkivun paikallisen kivun syynä on tavallisimmin (noin 40 %) välilevy, erityisesti sen uloin annulaarinen, rengasmainen osa, ja joskus (noin 15 %) fasettinivel eli kahden peräkkäisen selkänikaman nivelhaarakkeiden välinen pikkunivel. Risti-suoliluuniveltä pidetään selkäkivun syynä noin 15 %: ssa, muut syyt kattavat noin 30 % tapauksista.
Liikehäiriöisen potilaan hoidon tavoite on normaalin kivuttoman liikkeen palauttaminen ja liikkeen pelkoa poistavien tekijöiden kumoaminen. Kognitiivisella ohjauksella pyritään vakuuttamaan potilas siitä, ettei selkäkipu ole vaarallista ja että kompensaatioina tulleiden lihassuojien purkaminen on välttämätöntä. Asiantuntijan laatiman omatoimisen harjoitteluohjelman avulla saavutettu hyöty on siirrettävissä potilaan normaaliin päivittäisiin toimintoihin, esimerkkinä asennon ja ryhdin harjoitteet potilaan työskentelyasennoissa.

Liikekontrollin häiriö

Viimeisin kroonisen alaselkäkivun alaryhmä on liikkeen kontrollin häiriö. Tällä tarkoitetaan potilaan kykenemättömyyttä kontrolloida selän asentoa joko paikallaan pysyvässä asennossa tai taivutettaessa selkää. Potilas on menettänyt kyvyn hallita selkärangan osaa, tässä tapauksessa lannerankaa, sen neutraaliasennossa. Usein kyseessä on rankaa tukevien lihasryhmien heikentynyt aktivaatio. Kipu voi ilmetä koko suoritettavan taivutuksen aikana, staattisen kuormituksen aikana tai selän taivutuksen loppuliikeradalla. Koska kipu alkaa yleensä asteittain, potilas ei yleensä tiedosta aiheuttavansa itse asennollaan kipuprovokaation.

"Ensin tunnen sen selän väsymisenä, sitten kipuna. Jossakin siellä alaselän alueella"

Tyypillistä liikekontrollin häiriöille on niiden suuntaspesifisyys. Häiriön suunta voi olla yhdistynyt selkärangan eteentaivutukseen, selän taakse ojentamiseen tai sivutaivutukseen ja kiertoliikkeeseen. Kullekin liikekontrollin häiriösuunnalle on olemassa selkärankaan kiinnittyvien lihasten tyypillinen aktivaation heikentyminen tai lihassuojamekanismi. Juuri tämän väärän "koodin" takia näiden potilaiden saama hoitovaste perinteisistä kuntoutusmalleista on vaatimaton tai lyhytkestoinen. Liikekontrollin häiriön hoitamisen pääkeino on kognitiivis-behavioristinen motorisen oppimisen hoitojakso. Jakson aikana potilas saa sekä valmiuksia välttää kipua provosoivia asentojaan että fyysisiä harjoitteita, joilla kontrollihäiriötä pyritään poistamaan. Tietoisuuden lisääntyessä kivun pelko ja aiempien kipua tuottaneiden liikkeiden välttäminen loppuu.

Yhteenveto

Kuten edellä esitetystä voidaan havaita, pitkittyneen alaselkäkivun esiintymismuodot ovat erittäin kompleksiset ja vaihtelevat yksilöittäin suuresti. Selkätutkija Peter O`Sullivanin kehittämän alaryhmäluokituksen suurin ansio on sen laaja biopsykososiaalinen viitekehys. Artikkelin kirjoittajan käsityksen mukaan mallista muodostuu sekä selkäkivun tutkijoiden että selkäongelmaisia hoitavien kliinikoiden ammatillinen kulmakivi. Aiemmissa alaselän tutkimuksissa ei tätä alaryhmäluokittelua ole tehty, mikä osaltaan selittänee monen ansiokkaan hoitomenetelmän keskinkertaisen menestyksen. Vai voidaanko olettaa voimakkaasti psykologisten tekijöiden ohjaaman selkäpotilaan hyötyvän tulehduskipulääkityksestä tai selän manipulaatiohoidosta? Auttavatko selkäkoulun ryhtineuvot henkilöä, jonka lannerangan fasettinivel on lukossa ja liikehäiriötilanne on akuutisti päällä? Ilman alaryhmäluokittelua tehdyissä selkätutkimuksissa on päädytty tuon kaltaisiin tilanteisiin. Näiden aiempien tutkimusten johtopäätösten perusteella lähes kaikille tutkituille hoidoille esitetään "hoitomuodosta saadun näytön olevan puutteellista..." Seuraavan kymmenen vuoden aikana alaselkäpotilaan käypä hoitosuositukset muuttunevat tarkemmiksi, mikä on sekä potilasryhmän että yhteiskunnan voitto.

Toimisto tiedottaa:
KESÄN AUKIOLOAJAT:

MA, TI, TO KLO 8-17

KE, PE KLO 8-16

AJANVARAUS NORMAALISTI MA-PE KLO 8-15.30

AJALLA 4.6.-10.8.

KOTKAN OMT-FYSIO KANTAAN 3.4.2018

Olemme tänään ottaneet käyttöön Potilastiedon arkistoinnin. Tutustuthan Potilastiedon arkistoon ja Omakanta-palveluun jo ennen ensimmäistä käyntiäsi osoitteessa www.kanta.fi.
Toivomme tämän lisäävän asiakastyytyväisyyttä sekä -turvallisuutta.

TERO SOMERVUORI OMT-KOULUTUKSEEN

Kotkan OMT-Fysion fysioterapeutti Tero Somervuori on tullut valituksi OMT-erikoistumiskoulutukseen. Koulutus ajoittuu vuosien 2018-2020 välille, mutta Teron vastaanotto Kotkan OMT-Fysiossa jatkuu tuonakin aikana neljänä päivänä viikossa.

Arvoisat asiakkaat!

Olemme ottaneet käyttöön 1.10.2017 alkaen laskutuslisän 5€ pankkisiirron yhteydessä.

KELA:N SUORAKORVAUSJÄRJESTELMÄ KUULUU PALVELUUMME!

Kotkan OMT-Fysio:
Avoinna:
ma, ti, to 8.00 - 18.00
ke ja pe 8.00 - 16.00.

Ajanvaraus normaalisti
ma - pe klo 8.00 - 15.30
Puhelinajanvaraus ark. 8.00 - 15.30.

Puhelin (05) 211 0900
Kirkkokatu 21, 2 krs.(Medituuli)
48100 Kotka.

Sähköposti:
toimisto@kotkanomt-fysio.fi
webmaster